2011

Moikka!

Ensinnäkin ihan älyttömän hyvää uutta vuotta kaikille!!! <3 Toivottavasti teidän uv ilta meni kivasti ja teillä oli hauskaa :) Toivon myös että teidän vuosi on alkanut kivasti! :)

Toi edellinen vuosi, vuos 2011, oli mulle aika merkittävä, se oli rankin vuos ikinä, mut samalla kaikista paras. Monta mun suurta unelmaa on toteutunut, mutta niitten eteen on myös pitänyt tehdä ihan älyttömästi töitä!

Täs on nyt vähän noita kohokohtia ja kuvituksena on kuvia mun kisoista lokaluulta.

Ensinnäkin vuos alkoi tammikuussa heti aika ihanasti ku todella jännittävän karsintakilpailun jälkeen sain tietää että olin sen voittanut ja näin ansainnut paikan Suomen ammattimaajoukkueessa muoti ja vaatetuslajin edustajana. Tää oli yks semmonen mun suuri unelma mikä syntyi vuonna 2009 ku kuulin että tämmöinen juttu kuin maailmanmestaruuskisat on olemassa meijän lajissa. Mut tää oli myös yksi semmoinen unelma minkä en koskaan ajatellut totetutuvan, koska en todellakaan ajatellut olevani siihen tarpeeksi hyvä. Mutta kun meijän tuomari onnitteli mua Jyväskylässä tammikuun 25. päivä ja ilmoitti mun lähtevän lokakuussa Lontooseen kisaamaan olin onnesta soikeena ja ihan häkeltynyt.



No ton seurauksena alkoikin sitten armoton treenaaminen koko kevät, kesä ja alku syksy meni siinä. Mulla oli lomaa koulusta kesällä ehkä kaks viikkoa ja töistä ei sitäkään. Olin koulussa 3-5 päivää viikossa, tein töitä 2-4 kertaa viikossa ja muun vapaa ajan käytinkin sitten joko tilaustyöiden tekoon tai, niinkun keväällä, niin kouluhakupapereiden ja ennakkotehävien tekoon. Oli vähän rankkaa ja paljon tekemistä.

Toi koulussa olo tommosen kisatreenaamisen puitteilta oli paljon rankempaa kuin tavallinen koulu. Sun täytyy koko aika kehittyä, panostaa siihen täysillä, etkä oikeestaan voi pitää vähän semmosta rennompaa päivää koska ei ihan hyvita tehdä mitään, niinkun ehkä normaalissa koulussa välillä voi semmoisen pitää eikä kukaan siihen kuole. Mutta ei tossa treenatessa, niin ei voinut tehdä. Koko ajan piti parantaa suoritusta, töitä katottiin suurennuslasin kanssa ja kuljin koulussa koko aika sekkari kaulassa ja otin aikaa kuinka kauan jonkun taskun ompelemiseen menee. Mut silti vaikka oli rankkaa ja piti olla varpasilteen koko aika, ni silti se anto niin paljon, opin ihan hirveesti teknillisesti kaikkea, mun nopeus tehdä jakku puolittui ja muutenkin kantti koveni. Ja vaikka oli rankkaa ja itketti väsymyksestä en antais mitään siitä pois.



Keväällä siis hain kouluihin syksyksi ja tää tuotti vähän hommia kanssa. Hain Taideteolliseen korkeakouluun vaatesuunnittelulinjalle ja tein sinne ennakkotehtäviä.



Sit mun yks kaveri alko puhumaan että haetaan Lontooseen kouluun ni vähän innoistuin siitä ja hän onneksi sen verran painosti mua että sain hakemukset lähetettyä. Älkää tästä luulko kuitenkaan etteikö se ois ollu mun unelma myös, mutta en vaa koskaan ois aatellut että oisin saanut aikaseks niitä tehdä ja laittaa eteenpäin, koska oli silloin vielä niin mukavuuden haluinen ja aattelin että en mä minnekkään kuitenkaan uskalla lähteä. Noh sitten loppu keväästä sain tiedon etten ollut päässyt ennakotehtävien perusteella Taikissa jatkoon, tää ei kyllä tullut minään yllätyksenä. Vähän aika tän jälkeen sain ilmoituksen Lontoosta että oli päässyt haastatteluun ja kesäkuun alussa suuntasin isin kanssa sinne. Päivä ennen juhannusta sain kirjeen missä mulle oli hyväksytty paikka siellä. Ja taas yksi suuri mutta myös niin absurdilta kuulostava unelma toteutui.

Tapahtuihan alku kesästä myös jotain muuta mullistavaa, ei niin kivaa, erosin pitkä aikaisesta poikaystävästäni. Kirjaimellisesti alkoi uusi alku.

Sitten syksyllä toteutui vielä muutama unelma, ulkomaille ja omaan kämppään muutto. Mulla on ollut viimiset ainakin kaks vuotta kauhea kuume muuttaa pois kotoa, mutta rahallisesti enkä kyllä muutenkaan ois ollut siihen ihan valmis, mutta nyt se tuli osittain kanssa vähän pakon myötä. Vaikka asuntoni (huoneeni) siellä on kaukana minkäänlaisesta unelma asunnosta missä aina kuvittelin asuvani, ja vaikka se onkin solu enkä siellä ihan yksin asukkaan, ja vaikka ne kämppiksen on välillä tosi sotkuisia ni silti se on mun eka oma koti ja tuun sen aina muistamaan :)

Täytyihän mun sanoo moikat aika monelle kaverille ja perheelle ja kaikille kun lähdin, mutta nyt kun ajattelee niin aika menee tosi nopeesti ja mulla on onni siinä, etten oo kuitenkaan niin kaukana ja oon päässy tosi monta kertaa tänkin syksyn aikana jo Suomessa käymään ja näkemään tuttuja.

Ihan mieletön vuos takana ja toivon kovasti että 2012 vuos vois tarjota vähintään yhtä paljon uusia ihania juttuja ja unelmien toteutumista!

Kiitos teille siitä että ootte jaksaneet roikkua mukana vaikka välillä oon näitten kiireitten takia joutunut välillä postaamaan harvemmin! Ja kiitos että ootte piristäny mua ihanilla kommenteillanne!!<3 Toivottavasti jatkatte näitä molemopia vielä pitkään ja pystytte mukana! :))

Minkäslainen oli teijän vuos 2011?:)


Last year, 2011, was the best and the hardest year for me so far! Many of my biggest dreams came through, for example moving to London, starting a course there, moving to my own place and getting in to my competitions, to represent Finland in World Skill. I have learn and grown so much and I hope that this year 2012 is going to be as good or even better that the year before! Happy New Year to every one! <3

xx Juulia