4. heinäkuuta 2011

Change

Mooi

Niinku ootte varmaankin huomannu mulla on ollu elämä tässä kevään aikana vähän muutoksen alla.
No ekana loppu koulu viime jouluna, koulu jota olin käyny 3,5 vuotta, mistä olin tykänny ihan hirveesti ja minkä jälkeen piti olla puol vuotta välivuotta, mikä ois olluki eka kerta ku en olis ollu koulussa koko mun elämään. No suunnitelmat lähti jo siinä vaiheessa heittää vähän härän pyllyä, ku pääsin tähän Suomen ammatimaajoukkueseen ja sen myötä aloin harjoitella heti koulun loputtua ihan täyspäiväisesti edelleen samalla koululla. No sitten tuli keväällä vielä yhteishaku ja kouluihin piti hakea ja miettiä samalla että mihin haluaa sitoutua seuraavaks. Mulla nää oli jo aika selvillä ollut jo pidempään tai ainakin toi Taideteolliseen korkeakouluun haku, mutta sitten lisänä tuli mun kaverin lievän painostuksen (mikä oli siis vaan todellakin hyvä!) takia haettua Lontooseenkin kouluun.

Sit kävikin niin hullun kurisesti etten Taikkiin päässytkään vaan pääsinkin Lontooseen opiskelemaan. Eli kaikista isoin ja elämää mullistavin uutinen on tänä keväänä ollut toi ja tulee vaikuttaa suuresti mun ens syksyyn, ens vuoteen ja luultavasti koko loppu elämään. No nää taiskin kaikki olla semmosia juttuja mitä tiedättekin jo, mut tässä ei oo vielä ihan kaikki asiat mitkä on muuttunut mun elämässä tän kevään aikana.

Oon miettiny jo pidempään et kertoisinks tästä teille vai en, ja et jos kirjoittaisin ni miten kirjoittaisin, ku oikeita sanoja on ollu vaikee löytää. No päätin sit kuitenkin kirjoittaa.. Osa, ei ehkä kaikki, teistä tietääkin että mulla on ollu poikaystävä tässä blogin koko olemassa olon ajan. No päätimme nyt sitten tossa n. kuukausi sitten, noin kahden ja puolen vuoden seurustelun jälkeen, olla vain ystäviä.. Eli olen nyt ollut tässä kuukauden verran yksin ja sinkkuna mulle pitkän ajan jälkeen, mikä on ollut aika iso muutos elämässä myöskin.

En ala tässä sen kummemmin tota eroa käsittelemään, mutta mitään radikaalia ei ole sattunut. Nyt mun onki ollut hyvä, näitten muitten isojen muutosten takia, olla vähän yksin ja miettiä et mitä elämällään seuraavaks tekis. Ja nyt kun pääsin tonne Lontooseen ja oon sinne lähdössä niin en olisi oikein ees tiennyt että mitä parisuhteelle olisi siinä vaiheessa käynyt joten uskon siihen että tämä tapahtui koska niin oli tarkoituskin.
Toi kuvan teksti on musta tosi osuva! Ei pidä jäämään laakereilleen makaamaan ja murehtimaan eroa, vaikka se kauheelta onkin välillä tuntunut, vaan pitää olla ilonen siitä et sain viettää nää mun elämän yhet parhaimmista kahesta vuodesta ihanan ja edelleenki tosi rakkaan pojan kanssa ja siitä että kasvoin tona aikana ihan hirveesti! 

Ollaan mun entisen poikaystäväni kanssa vielä hyvissä väleissä ja iha yhteyksissäkin ollaa oltu ja pyritään olemaan kavereita vaikka se pidemmän seurustelun jälkeen aina aika vaikeeta onkin. Mutta helpompi minun mielestä on yrittää olla kaveri kuin yrittää olla olematta missää yhteyksissä, kun toinen on ollu iso osa elämää jo jonkin aikaa niin kyllä sitä haluaa pakostikin tietää että mitä toiselle kuuluu ja miten menee..

No mutta se tästä aiheesta, pahoittelen kun tuli nyt vähän tämmönen pitkä teksti vaa tommosella syvällisemmällä tekstillä ja niin vähällä määrällä kuvilla, yritetään korjata sitä asiaa huomenna.

<3 Juulia

Kuva weheartit.com

9 kommenttia:

  1. Kiitos :) <3kyllä tää jo on alkanu helpottaa.

    VastaaPoista
  2. voi ei.. oon ite samassa tilanteessa 3 ja puolen vuoden jälkeen, eli eroamassa omasta poikaystävästä :/ ei meillä ole enää mitään miksi olla yhdessä paitsi yhteinen asunto, mutta silti roikutaan toisissamme koska yksin jääminen pelottaa :(

    ehkä meidänkin pitäisi vaan ottaa se viimeinen askel ja lopettaa piina..
    tiedän että kaikki helpottuis sen jälkeen mut se on vaan liian pelottavaa tosiaan näin pitkän ajan jälkeen kun on nuoruutensa ollut yhden ihmisen kanssa.

    tästä siun kirjoituksesta kyllä saa voimia ja järkeä päähän että ei se elämä siihen lopu vaikka alussa pahalta tuntuisikin....

    KIITOS!!! <3 :')

    VastaaPoista
  3. tiiän tunteen tosi hyvin :s Kun on johonkin tottunut ja toisen kanssa kaikki rutiinit luonut ni siitä on vaikee päästä irti..

    Välillä se mikä pelottaa saattaa loppupeleissä kääntyä vaa hyväks jutuks.. Ja just se et on nuori ja toisen kanssa kasvanu, ni tekee asiast viel vähän hankalampaa, mut silti kantsii muistaa et elämä on kyll vähän turhan lyhyt hukattavaks siihen ettei oo onnellinen suhteessa. Vaikka tää sinkkuus onki aika outoo ollu enkä koe itteeni mitenkää sinkkutyypiks ni on täs paljo positiivisiikin juttuja! Ehtii nähä kavereit enemmän ja pystyy keskittyy itteensä enemmän! :) Ja mä kyll vahvasti uskon siihen et jos kaks ihmist on tarkotettu yhteen ni sit se tulee viel tapahtuu, jos ei nyt ni sit vähän ajan päästä :)
    Voi miten ihana kuulla jos tästä on ollut apua, tulee mulle semmonen olo et hyvä et tästä sit kirjoitin! Ei kun kiitos vaan itsellesi kommentista! <3 Ja voimia ja rohkeutta tehä oikee päätös, oli se sitten suhteen jatkaminen tai lopettaminen :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos tuosta vastauskommentista :) se jotenkin kun nyt tuntuu niin vaikeelta, kun päätettiin yhdessä sitten että erotaan nyt kun ei tämä tästä parane.. mutta tuo kommenttisi on jotain niin mitä pitäisi ajatella ja olla mutta en ois uskonu että tää näin vaikeaa on! totta kai pitää vaan olla vahva nyt ja yrittää olla ja elää, mut jotenkin tuntuis vaan niin paljon helpommalta palata toisen luo kun tosiaan saman katon alla ollaan.. mulla on niin samat ajatukset tuosta et jos kaks ihmistä on tarkoitettu toisilleen niin se myös tulee tapahtumaan, mut kaikkein tärkeimpänä pidän nyt sitä että nyt kun on nuori niin pääsee elämään ilman sitä toista, vaikka sen toisen kanssa on kasvanut tähän pisteeseen. :) jotenkin tämä asia tuntuu vähän helpommalta kun kerroit juuri asiasta ja pystyin kommentoimaan ja jakamaan tämän asian jonkun kanssa, joka ei niin tuttu olekaan kuin esim parhaat kaverit :)

    nokka kohti uusia seikkailuja, vaikka se ei aina siltä tuntuisikaan! :) kiitos paljon siule :)

    VastaaPoista
  5. Ei mitään, kiitos omastasi! :) Alku on pahin, sen tiedän! Sitten kun pääsee siitä vähän eteenpäin, siihen tiettyyn pisteesee ( mikä on kaikilla tietty vähän eri ajan päässä) niin se rupeaa helpottamaan. Se tossa on just hankalaa, et ois vaa helpointa palata yhteen ja sit vois mennä taas ehkä vähän aikaa hyvin, mut jos ne ongelmat ei oo lähteny pois mitä oli silloin kun oli yhdessä, niin ne rupeaa painamaan jossain vaiheessa vielä uudestaan :/ Uskon että teillä on vielä vaikeampaa kun asutte yhdessä, se aina tietty hankaloittaa entisestään..
    Nii täytyy vaan yrittää elää, mutta täytyy myös antaa vähän aikaa itteleen siihen parantumis projektiin, ettei vaan sysää tunteita myöhemmäks, ni sit pystyy nauttii enemmän kun on saanu asiat käsiteltyä :)
    Uskon että kaikki kääntyy hyvin!
    Ihana kuulla että on ollut apua, vielä vaan jaksamista ja tsemppiä sulle kovasti! :)

    VastaaPoista